tiistai 23. elokuuta 2016

Ei niin sexy paita

Istuin puolisoni vieressä kentän reunalla. Katselin pienten poikien halua voittaa, onnistua ja iloita jalkapallossa. Puolihuolimattomasti totesin, että "puolisoni paita ei ole maailman seksikkäin". Kyseessä oli perinteinen jalkapallon toimitsijapaita. Siis poikien joukkueen fanipaita, jossa korostuu käytännöllisyys, erottuvuus ja sporttisuus. Siis tuiki tavallinen käyttäjänsä päällä oleva löysähkö urheilupaita.

Hiljaisuus laskeutui liki koko kentälle. Tai ainakin vieressäni oli hiljaista. Miten ja miksi minä jälleen onnistuin valitsemaan sanani niin, että puolisoni tulkitsi minun puhuvan hänestä? En osannut varmaan erottaa tilannetta ja äänenpainoa toisistaan. En osannut sanoa riittävän selvästi, että puhuin paidasta. En hänestä.

Tunne ja ajatus epäonnistuneesta lauseesta jäi luonnollisesti kiertämään mielessäni. Pelit pelattiin loppuun ja illalla kahden kesken onnistuin viimein uudelleen puhumaan asiasta. Kertomaan, että puhuin PAIDASTA, en hänestä.

Ja vasta sitten huomasin asian: nainen (ja varmaan myös minäkin) valitsee vaatteen, joka liittyy häneen. Vaate ei ole vain kangas hänen päällään, vaan osa identiteettiä. Sitä en tajunnut. Hänestä puhuin ominaisuudesta, joka kuvaa häntä itseään. En yhtään ihmettele loukkaantumista asiassa. Onneksi puolisoni myös leppyy hellyydellä. Mutta siitä en kirjoita nyt.

Omasta oivalluksestani huolimatta ongelmaksi jää se, että en näe fanipaidan seksikkyyttä. Kantajansa ominaisuuteen se ajatus ei puolestaan liity lainkaan. Miten sen voisi sanoa hänelle niin, että ymmärtäisimme toisiamme? Vai pitääkö olla aina hiljaa niistä vaatteista, jotka eivät minusta tuo esille parasta puolisossa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti