Olen ehdottomasti parisuhdeihminen. En voisi kuvitellakaan eläväni omavalintaisesti yksin. Olen senkin vaiheen elänyt, tosin olihan minulla silloin jo lapset, mutta kaipasin parisuhdetta. Ei sillä, etteikö itsenäisessä elämässä olisi hyvätkin puolensa, mutta ainakin minä kaipaan parisuhdetta ja sitä, että voi jakaa elämänsä toisen kanssa. On joku, joka odottaa kotona, kun tulen, joku jonka kainaloon nukahtaa ja josta herätä, joku jonka puoleen tiedän voivani kääntyä myös silloin, kun on paha olla. Minä saan paljon siitä, että teemme ja harrastamme yhdessä. Että toisen kanssa voi nauraa ja että koen olevani tärkeä puolisolleni. Vain palatakseni siihen tärkeimpään, että hän rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen!
En kiellä myöskään sitä, ettenkö törmäisi parisuhteessamme joskus myös siihen, miten paljon helpompaa olisi tehdä joitain päätöksiä ja asioita vain itse. Ja välillä huomaan myös ihan ajattelemattani tekeväni joitain sellaisiakin päätöksiä itse, mistä olisi ollut hyvä puhua puolison kanssa. Olen tavallaan hyvinkin itsenäinen ja minulle on aina ollut tärkeää tietää, että pärjään asioista itsekin. Mutta samalla kaipasin aina sitä, että olisi ihminen, jolle oikeasti voisin myös antaa "lankoja elämästäni", johon voisin luottaa niin paljon, että hän on siinä tukenani, että voisin edes vähän kerrallaan myös tarvita häntä. Pyytää jotain itselleni ja luottaa, että hän haluaa antaa sitä jotain minulle. Paha sanoa, kumpi oli ensin muna vai kana, mutta tämän asian kanssa joudun nyt parisuhteessani silmäkkäin. Ei se todellakaan hyvältä tunnu, kun puolisoni joskus sanoo minulle, että häntä sattuu tuntiessaan, ettei hän aina pääse minua niin lähelle kuin haluaisi. Fyysisesti on helppoa päästää lähelle, mutta henkisellä puolella on vielä tekemistä.
Pidän asioita, tunteita ja ajatuksia edelleen aika paljon itselläni. Kai tottumuksesta ja siitä menneisyyden kokemuksesta, jolloin en saanut niille sellaista vastakaikua kuin olisin toivonut. Mutta, miten oppia avoimemmin jakamaan asioita puolison kanssa? Miten päästää toinen aidosti, oikeasti lähelle? Miten päästä irti siitä alitajuntaisesta pelosta, että kun annan ja jaan itsestäni jotain intiimiä, toista ei kiinnostakaan? Tai että tulee torjutuksi tai tyrmätyksi tunteensa kanssa.
Menneisyyden kokemukset vaikuttavat meissä pitkään. Ikävät vielä paljon
pidempään kuin hyvät. Sanotaan, että ihminen on tunteessa kiinni vielä
kauan sen jälkeen, kun jo järjen tasolla ajattelee toisin. Siksi
asioista irti päästäminen ja eteenpäin liikahtaminen usein ovatkin niin
vaikeita, kun ollaan vielä tunnetasolla kiinni niissä hyvissä ajoissa,
muistoissa ja kokemuksissa.
Tiedän, ettei minulla ole mitään syytä pelätä avioliitossani sellaista, mutta entisen elämän kokemukset ja tunteet istuvat todella syvässä. Välillä huomaan reagoivani niiden pohjalta jo ennen kuin toinen oikeastaan edes avaa suutaan tai tekee mitään. Vetäydyn ja puolustaudun, etten tulisi loukatuksi. Miten päästä siitä eteenpäin? Uskon, että osan siitä tekee aika ja osan konkreettiset kokemukset. Kun kerta toisensa jälkeen saa positiivisia kokemuksia siitä, että jakaa asioita ja toinen kuuntelee ja ymmärtää. Huomaa, että parisuhde on sen jälkeen entistä läheisempi, oppii luottamaan ja luo uuden kokemusympäristön parisuhteeseensa. Mutta uskon myös, että se vaatii lisäksi tietoisia päätöksiä ja tekoja sen eteen, että toimii toisin.
Yhteiset kokemukset rakentavat hyvän parisuhteen tarinaa. Yhteiset haaveet ja suunnitelmat puolestaan vahvistavat sitä näkyä, että haluamme samoja asioita elämältä ja rakennamme yhteistä tulevaisuutta eteenpäin. Joka ilta tuntuu hyvältä kömpiä puolison kainaloon, saman peiton alle, iho vasten ihoa. Kertoa hänelle, että rakastan, että olen onnellinen hänen kanssaan. Kuulla, että hänkin rakastaa minua. Siinä on vihdoin turvallista olla. Yhdessä. Luottaen vahvasti siihen, että voin tuoda esiin mitä tahansa, eikä toinen jätä minua yksin. Olen oppinut päästämään lähelle ja tiedän, että tulen pääsemään tässä vielä paljon eteenpäin. Minulla on nyt rinnallani puoliso, joka ei vain kuule ja ymmärrä minua, vaan haluaa myös itse tulla ja päästä lähelle minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti